Lähde on pyhä paikka

Ella Penttinen

Lähteet ovat olleet ihmiselle tärkeitä paikkoja satoja ja tuhansia vuosia. Lähteistä saadaan raikasta vettä ja ne pysyvät usein sulana talvellakin. Lähteen kuvajaisesta on katsottu puolisoa, lähdevedellä on kastettu lapsia ja parannettu sairauksia.

Suomessa on tuhansia lähteitä, jotka ovat muinoin olleet pyhiä paikkoja. Niille on uhrattu, tehty taikoja ja niitä on käytetty parantamisrituaaleissa.

Lähde on paikka, jossa vesi virtaa luonnon olosuhteissa kallio- tai maaperästä maanpinnalle. Uhrilähteet ovat olleet vuosisatojen ajan tärkeitä paikkoja.

Åbo Akademin pohjoismaisen folkloristiikan tutkija John Björkman törmäsi lähteisiin tutkiessaan pyhinä pidettyjä paikkoja. Björkman kertoo, että lähteiden suuri määrä yllätti hänet. Onhan hän pystynyt paikantamaan jo 37 pyhää lähdettä Lounais-Suomen alueella.

Lähdevesi – parantavaa vettä

Lähteiden vesillä on koettu olleen parantavia vaikutuksia ja siksi lähteiden vesiä on usein käytetty lähinnä parannustarkoituksiin. Vettä käytettiin rohtona erityisesti iho- ja silmäsairauksiin sekä hammasvaivoihin. Lähteen vettä juotiin ja sitä hierottiin kipeään kohtaan, kertoo Ella Kivikoski tutkimuksessaan Suomen kiinteät muinaisjäännökset.

Vaihtokauppaa

Vettä ei saanut kuitenkaan ottaa ilman vastalahjaa haltijalle. Tämä on ollut hyvin tärkeä piirre muinaisuskoissa, että aina piti antaa jotain takaisin. Avun tarvitsija teki vaihtokauppaa – hän ei vain ottanut auttavaa vettä avuksensa. Lähteen haltijalle piti antaa maksu vedestä. Uhrattavan esineen piti olla kirkas, esimerkiksi palanen hopeaa, kultaa, hopearahoja tai aikoinaan hyvin arvokkaita neuloja. Joidenkin tarinoiden mukaan myös leipää ja suolaa annettiin uhrilahjoiksi. Perimätiedon mukaan pyhinä pidetyille lähteille on viety uhrianteja varsin myöhäisinäkin aikoina. Erityinen voima arveltiin olevan lähteellä, jonka vesi virtaa kohti pohjoista, kirjoittaa J.R. Tallgren Varsinais-Suomen esihistoriassa. Jos lähteen vesi virtasi pohjoiseen, sen vedellä uskottiin olevan erityisen parantavia voimia.

SKS on taltioinut Tampereelta muistitiedon vuodelta 1948: ”Korteniityllä on lähde, joka virtaa pohjoiseen, se on harvinaista, että virtaa pohjoiseen, sillä on parantava voima.”

1990-luvulla tehdyissä tutkimuksissa monista lähteistä ja niiden ympäristöistä on löytynyt paljon vanhoja esineitä. Löydökset ovat olleet esikristillisiä symboleja, meripihkakoruja, pronssisia rintaneuloja, vanhoja rahoja ja jopa keihäänkärkiä, kertoo tutkija Ella Kivikoski SKS:n artikkelisarjassaan.  Yhteyttä monien kansojen tuntemiin toivomuslähteisin voidaan siis pitää ilmeisenä.

Vanhin ja kuuluisin pyhä lähde Suomessa – Kupittaan lähde

Tästä on tietoa jo 1600-luvulta Suomalaisen Kirjallisuuden seuran tallenteissa. Turun akatemian opiskelija Petrus Magnus Gyllenius kirjoitti päiväkirjaansa, että nuoriso kokoontui Kupittaan lähteelle viettämään juhannusta vuonna 1649. He uhrasivat lähteeseen, leikkivät sen äärellä ja polttivat tulia. Lopulta kaupungin vartijoiden piti tulla pysäyttämään juhlat, koska niitä pidettiin epäsopivina. Myöhemmin tuosta lähteestä tehtiinkin terveyslähde.

Miten lähteellä piti toimia, jotta parantavia ominaisuuksia saatiin?

Kun lähteeseen uhraa rahan tai neulan, se on tavallaan pantti siitä, että vesi muuttuu parantavaksi. Vettä saatettiin juoda tai joku kansanparantaja, esimerkiksi kuppari saattoi käyttää vettä. Turun Kupittaan lähteen terveysvaikutuksia on raportoitu silloin, kun se toimi terveyslähteenä. Kylpylässä kirjattiin ylös tietoja potilaiden voinnin kehittymisestä ja on tietoja, joiden mukaan potilaat paranivat, kertoo tutkija John Björkman.

Liittyikö lähteeseen jotain kieltoja tai tabuja vanhassa kansanuskossa?

SKS:n tallenteista löytyy kertomuksia, joiden mukaan oli ehdottoman kiellettyä viedä lähteeseen heitettyjä kolikoita tai neuloja pois lähteestä. Yhden kertojan mukaan hän oli pienenä poikana ottanut lähteestä rahan ja sairastui kotona. Hänen vanhempansa saivat tietää, että hän oli ottanut rahan lähteestä. He käskivät häntä viemään rahan heti takaisin. Mies kertoi, että heti sen jälkeen vaivat katosivat. Eli jos sieltä vie rahan, silloin saa sen taudin, minkä parantamiseksi se raha on sinne uhrattu.

Lähteellä tehtiin taikoja

Lähteillä on tehty myös taikoja. Tunnetuimmat taiat ovat juhannusyön taiat. Lähteiden kuvajaisista kumartuivat naimattomat naiset katsomaan tulevaa sulhastaan. Piti myös hakea vettä kolmesta koskesta ja kolmesta lähteestä ja kylpeä sitten vedessä. Kun oli kylpenyt, piti viedä vesi takaisin niihin koskiin ja lähteisiin, joista se oli otettu.  Näin kertoo FT Paula Havaste kirjassaan Taika Päivässä.  Taikoja tehtiin usein naimaonnen ja hyvän tulevaisuuden varmistamiseksi. Lähteiden haltijoilla katsottiin myös olevan valtaa moniin muihinkin asioihin, siksi heiltä anottiin myös karja- ja kalaonnea tai toivottiin onnistunutta jahtia. Lähteiden vettä on käytetty myös loitsuissa.

Lähde kastepaikkana

Lähteitä on käytetty kristinuskon myötä myös kastepaikkoina ja lähteistä on otettu kastevettä. SKS:n tallentama muistitieto Laitilasta vuodelta 1937 kertoo seuraavaa: ”Kylän lairassa on 300 vuotta vanha lähre, jota sanotaan Railähteksi, joka on nimensä saanut siitä, että siinä on niin raittista ja hyvä vettä, että sen verellä pesttin ensimäinen kerta kaikki syntyneet lapset, mitä kylässä syntyivät. Se antoi lapselle terveyren ja hyvinvointin ja siksi pirettin se pyhänä lähtenä ja viälä nytkin sille lähtelle annetan suurempi arvo kuin muilla lähteillä.”

Lähde on mystinen, sen kirkas pinta on kuin portti toiseen maailmaan. Lähteet ovat luonnon lahja ihmisille. Kun saapuu lähteelle, tunnelma rauhoittuu välittömästi. Saa katsella lähteen pintaa, kuunnella ja kuulostella. Se tarjoaa kylmää ja kirkasta vettä, ehkä otettavaksi pulloon mukaan.

________________________________

Tietoja pyhistä lähteistä löytää Suomalaisen kirjallisuuden seuran ja Svenska litteratursällskapetin arkistoista sekä kotiseutukirjallisuudesta. 

Artikkelin kirjoittanut Ella Penttinen (FM, TM) on kulttuuriantropologian ja uskontotieteen asiantuntija, joka on erityisesti perehtynyt vanhaan suomalaiseen kansanuskoon ja mytologiaan.