Lähde on arvokas luontokohde

Ella Penttinen

Löysitkö aarteen?

Lähteen löytäminen retkellä tuntuu kuin saapuisi aarteen luo. Jokainen lähde on myös omanlaisensa. Toisen pohjasta pulppuava vesi pyörittää kauniisti hienoa hiekkaa, toinen on niin suuri, että sitä saattaisi luulla jopa tavalliseksi lammeksi. Lähteet voivat olla pieniä tai isoja, matalia tai syviä, mutta yhtä kaikki, niiden vesi on kirkasta ja näyttää ilmestyvän kuin tyhjästä. Kenties juuri siksi lähteet ovat aina kiehtoneet ihmistä.

Kaikki Suomen lähteet ovat muovautuneet viimeisen jääkauden aikana, joten uusia lähteitä ei enää synny. Lähteen erottaa muista kirkkaista vesilammikoista siitä, että vesi pulppuaa siinä jatkuvasti.

Lähteet ovat harvinaistuneet

Peruskarttojen mukaan Suomessa on runsas 30 000 lähdettä. Luonnontilaiset lähteet ovat silti harvinaistuneet alle kymmeneen prosenttiin.

Suomen ympäristökeskus on julkaissut huhtikuussa v. 2021 huolestuttavan tiedotteen, jonka mukaan Suomen lähteistä enää alle kymmenesosa on luonnontilan kaltaisessa tilassa ja vain sadasosa luonnontilassa.

Syinä siihen ovat muun muassa maa- ja metsätalouden toimenpiteet, kalaviljely, ojitukset ja soranotto sekä teiden ja voimalinjojen rakentaminen.

Lähteistä riippuvainen lajisto, kuten tietyt putkilokasvit, sammaleet ja sienet ovat uhanalaistuneet, jonka tähden luonnontilaisten lähteiden suojelu on tärkeää.

Lähteet ja purot ovat monin paikoin kadonneet peruskartalta metsäojien tieltä. Osasta lähteitä on tehty kaivoja. Aiemmin puroja on perattu myös tukin uittoon sopiviksi.

Joillekin lähteille on saattanut myös niiden kauneus muodostua lähteen heikkoudeksi. Näin on käynyt mm. turkoosinsinisenä hohtavalle Kiikunlähteelle Hollolassa. Liian suuret kävijämäärät ovat sen tuhonneet.

Lähteistä saa nauttia, mutta niitä on myös kunnioitettava

Nykyisin puhutaan lähteiden ennallistamisesta. ”Ennallistamalla palautetaan lähteet lähemmäs aiempaa luonnontilaa”, kertoo lähteiden ennallistamissuunnittelusta vastaava ELY-keskuksen luontoympäristöyksikön ylitarkastaja Riikka Juutinen.

Lähteiden turvaamiseksi ja tilan kohentamiseksi on tehtävissä paljon myös normaalin metsätalouden yhteydessä. Lähteisiin kaivettuja tai lähteiden lähellä sijaitsevia ojia voidaan täyttää ja ojiksi kaivettuja puroja voidaan ennallistaa lisäämällä niihin puu- ja kivimateriaalia, opastetaan Ympäristökeskuksen tiedotteessa.

Kun lähdettä ryhdytään kunnostamaan, nostetaan pohjaveden pinta yhtä korkealle kuin se oli ennen kuivatusta. Lähteen tuntumassa olevat metsäojat tukitaan ja ajourien painanteet täytetään. Lähteestä purkautuva vesi ohjataan alkuperäiseen lähdenoroon tai -puroon, joka pyritään palauttamaan ennalleen. Yläpuoliset ojavedet ohjataan lähteen ohitse. Lähteestä voidaan tarvittaessa poistaa mahdolliset turhat rakenteet ja hakkuutähteet. Myös lähteen varjostusta kannattaa lisätä luontaisen puuston avulla, todetaan ELY-keskuksen kunnille tekemässä yksityiskohtaisessa opasjulkaisussa.

Lähteen kunnostaminen pitää suunnitella tarkasti, jotta vältytään haittavaikutuksilta.

Lähteessä ja sen ympäristössä elävä kasvi- ja eläinlajisto pitää tutkia perusteellisesti ja ottaa huomioon eri lajien vaatimukset. Jos muutoksesta on kulunut paljon aikaa, lähteen kasvisto ja eläimistö on jo saattanut sopeutua uusiin oloihin.

Toivoa on

Vaikka lähteiden kunto on dramaattisesti heikentynyt, on silti vielä toivoa, lupaavat ympäristöasiantuntijat.

Nykyisin metsä- ja vesilaki suojaa sekä luonnontilaisia että luonnontilaisen kaltaisia lähteitä ja puroja, eikä säilyneitä kohteita saa enää heikentää tai tuhota.

Tuon lain mukaan arvokkaat luontokohteet on otettava huomioon myös kaavoituksessa. Joskus on käynyt niin, ettei lähteitä ole tunnistettu kaavoittamisen yhteydessä, ja luonnontilaisen kaltaisiakin kohteita on voinut jäädä rakentamisen jalkoihin.

Ympäristöasiantuntijat ovat kuitenkin luottavaisia todetessaan, että muutaman vuosikymmenen kuluessa lähteet saattavat toipua ainakin osittain ihan itsestään, jos niitä ei peukaloida lisää. Siksi onkin tärkeää säästää ja suojella myös muuttuneita, mutta tyypillistä lajistoa ja ominaispiirteitä, todetaan Ympäristökeskuksen julkaisussa vuodelta 2021.

 

________________________________

Artikkelin kirjoittanut Ella Penttinen (FM, TM) on kulttuuriantropologian ja uskontotieteen asiantuntija, joka on erityisesti perehtynyt vanhaan suomalaiseen kansanuskoon ja mytologiaan.